Esikoisromaanini Kerro heille oliivipuista (Gummerus, 2026) pohjautuu suomalaisen tutkijan, kulttuuriantropologi Hilma Granqvistin elämään. Granqvist teki tutkimustaan Palestiinassa Betlehemin lähellä sijaitsevassa pienessä Artasin kylässä 1920–30-luvuilla. Hän vietti kylässä pitkiä aikoja, tutustui paikallisiin ihmisiin ja dokumentoi heidän elämäänsä aikana, jolloin Palestiina oli suuren historiallisen muutoksen keskellä.
Hilma Granqvist oli jo elinaikanaan kansainvälisesti tunnustettu tutkija. Suomessa hänen akateeminen uransa ei kuitenkaan edennyt, vaan hän jäi yliopistomaailman ulkopuolelle.
Olen itse koulutukseltani kulttuuriantropologi, ja Hilma Granqvistin tarina jäi mieleeni jo opiskeluaikoina noin kaksikymmentä vuotta sitten. Vuosien mittaan kysymys alkoi kaihertaa yhä enemmän: miksi kansainvälisesti tunnustettu tutkija ja hänen tekemänsä työ jäivät Suomessa niin vähälle huomiolle?
Tuosta kysymyksestä alkoi romaanin pitkä matka. Luin Hilma Granqvistin tutkimuksia, päiväkirjoja ja kirjeitä, tutkin hänen ottamiaan valokuvia ja kävin läpi muuta tutkimuskirjallisuutta ja arkistomateriaaleja. Yritin ymmärtää sekä hänen elämäänsä että sitä maailmaa, jossa hän eli ja työskenteli. Lopulta taustatutkimus alkoi saada ympärilleen fiktiivistä maailmaa ja ihmisistä, paikoista ja tapahtumista rakentui romaani.
Kerro heille oliivipuista on historiallinen romaani naisesta, joka halusi tehdä tutkimusta omilla ehdoillaan aikana, jolloin tieteen ja yliopistomaailman ovet eivät avautuneet naisille samalla tavalla kuin miehille. Samalla se on romaani ihmisistä, joiden elämää historia muuttaa, ja siitä, mitä tapahtuu, kun joku päättää katsoa ja kuunnella niitä, joiden ääni muuten voisi jäädä kuulumatta.